Menu
FI|EN

Arkisto

Työmaalta löytynyt "siirtokuva" paljastui harvinaiseksi ikoniksi

Matti Pylkkönen Savon ammatti- ja aikuisopistosta oli oppilaineen paikalla opetustyömaalla, kun purueristeisiin kätketty esine napsahti imuputken päähän. Nykyään ikoni kuuluu Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kokoelmiin. Kuva: Olli Herranen.

Keväällä 2012 kuopiolaisen puutalon remontin yhteydessä löytyi hyvin erikoinen pieni laudanpala. Sen toisella puolella oli selvä ihmishahmo.

Aluksi työmaalla ajateltiin, että kyseessä oli siirtokuva. Tarkemmat tutkimukset kuitenkin paljastivat, että kyseessä oli aito, temperalla maalattu ikoni lehtikultaisine sädekehineen. Maalausajankohdaksi arvioitiin 1800-luvun jälkipuolisko.

Erikoisinta ikonissa oli kuitenkin sen erittäin harvinainen aihe. Pyhä kuva esittää 1300–1400-luvuilla elänyttä Kornili Paleostrovilaista. Erakkomunkin tie vei Valamosta Suomen kautta Vienanmerelle ja lopulta syrjäiseen Äänisen saareen, jonne hän perusti edelleen toiminnassa olevan luostarin.

Mutta kuinka karjalaisen valistajan kuva kulkeutui Kuopioon? Sitä voidaan vain arvailla.

Eeva Lankolainen / Savon Sanomat 15.4.2017

Kornili Paleostrovilaisen ikoni on esillä RIISAn Pyhyyden portailla -kokoelmanäyttelyssä ikonitaidetta esittelevässä salissa.

__________________________________________________________________________________________________________

Korsun ovi: Apostolit Matteus, Pietari ja Tuomas

Suomen ortodoksinen kirkko talletti RIISAlle vuonna 2016 ikonin, joka on alun perin sijainnut luovutetun Karjalan, Salmin Pyhän Nikolaoksen kirkon ikonostaasissa. 1800-luvun loppupuolelta oleva ikoni on maalattu kultapohjalle ja tyyli viittaa ns. Peshekhonovin koulukuntaan. Peshekhonovin ateljee kehitti kullatulle pohjalle toteutetun ikonimaalauksen huippuunsa ja tyyliä kopioitiin laajasti. Ateljeen maalarit työskentelivät myös Laatokan Valamon luostarissa vuosina 1849–1876, mikä antoi leimansa ns. valamolaiselle ikonimaalaukselle.

Peshekhonovin ikoneissa käytettiin erilaisia kultaustekniikoita: kuvioiden pakottamista kultaan, boluskultausta ja seokseksi hangattua lehtikultaa. Niissä käytettiin myös runsaasti erilaisia ornamentteja, jotka tehtiin raaputtamalla tai maalaamalla väripinnalle. Tekniikat loivat mielikuvan metallisesta suojavaipasta eli riisasta ja värikkäästä emalikoristelusta. Akateemiseen tyyliin kuvatut pyhät henkilöt maalattiin kullatulle pinnalle temperalla tai sekatekniikalla useina kerroksina.

Salmin Pyhän Nikolaoksen kirkosta olevaan ikonostaasi-ikoniin on kuvattu apostolit Matteus, Pietari ja Tuomas. Talvisodan sytyttyä väestö ja irtaimisto jouduttiin evakuoimaan Karjalasta. Pyhän Nikolaoksen kirkon irtaimistosta saatiin evakuoitua osa, mutta esimerkiksi ikonostaasin kolmannessa kerroksessa, usean metrin korkeudella, oleva apostolien ikoni jäi paikalleen.

Ikoni näkyy ikonostaasin vasemmassa yläkulmassa. Kuva: RIISA - Suomen ortodoksinen kirkkomuseo.

Neuvostosotilaat käyttivät ikonia sodan aikana korsun ovena. Ikoniin sahattiin oviaukko, jonka oikeassa reunassa näkyvät vielä saranat. Säppi on aikojen saatossa kadonnut. Ikonissa on kauttaaltaan useita luodinreikiä. Ikonin kaikista vaiheista ei ole tarkkaa tietoa, mutta sodan päätyttyä ikoni siirtyi jälleen Suomen ortodoksisen kirkon omistukseen. Ikoni oli talletettuna Iisalmen Evakkokeskukseen (myöh. Kulttuurikeskus Artos), kunnes kirkko talletti ikonin RIISAan keväällä 2016. Tänään apostoleja esittävä ikoni on nähtävissä Pyhyyden portailla -kokoelmanäyttelyssä, ortodoksisen kirkon historiasta ja selviytymistarinoista kertovassa salissa.

__________________________________________________________________________________________________________

Kyproksen tasavallan suurlähettiläs vieraili RIISAssa

Kyproksen tasavallan suurlähettiläs Evangelos Savva vieraili Itä-Suomen matkallaan RIISAssa. Tutustuessaan Pyhyyden portailla -näyttelyyn suurlähettiläs paljastui bibliofiiliksi. Museonjohtaja Teresa Töntsi esitteli hänelle kreikankielisen filokalia-teoksen ensipainosta vuodelta 1782. Laatokan Valamon igumeni Damaskin osti kirjan Ateenasta 1872.

Filokalia on kokoelma 300-1400-luvuilla eläneiden erakkojen mietteitä, jotka kokosi yhteen Makarios Noteras (1749-1809). Pyhä Nikodimos Pyhävuorelainen viimeisteli tekstit julkaisukuntoon, ja teos julkaistiin kreikaksi ensi kerran Venetsiassa 1782.

__________________________________________________________________________________________________________

RIISA SAI MIELENKIINTOISEN TOIMEKSIANNON

Etelä-Savon kulttuurirahasto myönsi Valamon luostarille 17.5.2016 apurahan luostarin käspaikkakokoelman dokumentointi- ja luettelointihankkeeseen. Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa RIISAssa käspaikat tutkitaan, luetteloidaan ja valokuvataan. Luetteloinnista vastaa tekstiilikonservaattori Leena Säppi. FM Ilona Lipatova kääntää käspaikkoihin kirjotut venäjän- ja ukrainankieliset tekstit sekä kuvioihin liittyvää symboliikkaa alan venäjänkielistä kirjallisuutta hyödyntäen. Amanuenssi Henna Hietainen valokuvaa tekstiilit.

Valamon luostarilla on hieno ja monipuolinen käspaikkakokoelma. Siihen kuuluu yli 250 tekstiiliä. Karjalainen nimitys käspaikka tulee sanoista käsi ja paikka (=liina, huivi). Käspaikka on pitkä, kapea ja useimmiten päistään koristeltu pyyheliina, jolla on arkisen käytön lisäksi ollut karjalais-ortodoksiseen kulttuuriin ja etenkin ikoneihin liittyvä merkitys. Vastaavanlainen rituaaliliina tunnetaan laajalti muuallakin, ja sen juuret ulottuvat tuhansien vuosien takaisiin alkuperäiskansojen uskomuksiin.

Valamon käspaikkakokoelmasta on aiemmin luetteloitu 1990-luvun alussa Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa 90 käspaikkaa, joista osa on peräisin Laatokan Valamosta. Luostari on täydentänyt kokoelmiaan aktiivisesti etenkin 1900-luvun alkupuolelle ajoittuvilla käspaikoilla, jotka ovat peräisin lähinnä Venäjältä ja Ukrainasta.

Luetteloitavia käspaikkoja on toteutettu eri kirjonta- ja kudontatekniikoilla. Niissä on näyttäviä revinnäiskirjontoja sekä hienoja ja harvinaisia pitsejä. Valamon luostarin kokoelma avaa karjalaisten käspaikkojen rinnalle uuden värikkään maailman. Symboliikka on osin yhteistä, osin erilaista karjalaisen käspaikkaperinteen kanssa. Esimerkiksi Ukrainassa koiranheisipuu on suosittu käspaikka-aihe. Koiranheisi symboloi muun muassa naisten kauneutta, terveyttä, toivomuksia, kestävyyttä ja vahvuutta. Myös unikkoja käytetään runsaasti Ukrainan kansanperinteessä: unikko suojelee perhettä ja kotia. Linnut, kuten kyyhkyset, kukot ja riikinkukot ovat yhtä rakkaita ja suosittuja kuva-aiheita niin Karjalassa, Venäjällä kuin Ukrainassakin.

Kun kissa pesee kasvojaan on odotettavissa vieraita. Teksti on sekoitus vanhaa venäjän murretta ja ukrainaa.

__________________________________________________________________________________________________________

Taivaallista Valoa - Ekumeeniset ikonit 21.1. - 29.4.2017


Taiteilija Eeva Zitting. Kuva: RIISA / Henna Hietainen.


Eeva Zitting: Pyhä äiti Teresa Kalkuttalainen, jonka katolinen kirkko kanonisoi pyhimykseksi syksyllä 2016. Kuva: Kari Riitakangas.


Eeva Zitting: Kristus siunaa lapsia. Kuva: Kari Riitakangas.


Eeva Zitting: Pyhä Maximiliam Kolbe. Kuva: RIISA / Henna Hietainen.

__________________________________________________________________________________________________________

Neulalla maalatut 16.8. - 17.12.2016

Papin felonin olkakappaleeseen on kirjottu Deisis eli Kristus Valtaistuimella. Valamon luostarin kokoelmat. Kuva: Henna Hietainen / RIISA.

Yksityiskohta papin felonin olkakappaleen kirjonnasta. Valamon luostarin kokoelmat. Kuva: Henna Hietainen / RIISA.

Osipovan sisarukset Uuden-Valamon luostarin johtajalle valmistamansa jumalanpalveluspuvun edessä. Kuva: Henna Hietainen / RIISA.

Suojelusenkeli. Yksityiskokoelmat. Kuva: Henna Hietainen / RIISA.

_____________________________________________________________________________________________

Merkittävä huomionosoitus RIISAlle

Tammenlehvän Perinneliitto luovutti 16.9.2015 myöntämänsä Veteraaniperinteen vaalija -kilven Suomen ortodoksiselle kirkkomuseolle RIISAlle. Kilpi on tunnustus kirkkomuseon tekemästä arvokkaasta työstä sotiemme 1939 - 1945 veteraaniperinteen vaalimiseksi. Perinneliiton toiminnanjohtaja Pekka Holopaisen luovuttaman kilven vastaanottivat arkkipiispa Leo ja museonjohtaja Teresa Töntsi.

Kyseessä on Suomessa verrattain harvinainen huomionosoitus. Ensimmäiset Veteraaniperinteen vaalija -kilvet Tammenlehvän Perinneliitto luovutti vuonna 2010 Sotamuseolle ja Kansallisarkistolle. RIISA on kilven 19:sta saaja.

Tammenlehvän Perinneliiton Veteraaniperinteen vaalija -kilpi. Toiminnanjohtaja Pekka Holopainen (oik.), museonjohtaja Teresa Töntsi, arkkipiispa Leo ja museon ystäväyhdistyksen puheenjohtaja Jorma Huuhtanen.
Marke Penttinen, RIISA - Suomen ortodoksinen kirkkomuseo.