Menu
FI|EN

Museotyö

Ikonien mallikuvat

RIISAn kokoelmiin kuuluu v. 1643 painettu teos Theatrum Biblicum, joka tunnetaan myös nimellä Biblia Piscatore. Kirjan koko nimi on ”Raamatun kuvasto eli Vanhan ja Uuden testamentin historia, joka on esitetty nyky- ja menneen vuosisadan parhaimpien taiteilijoiden ja kuvanveistäjien teoksista tehtyinä kuparipiirroksina, on Herran vuonna 1643 Nicolaus Johannis Piscatoreksen suurella huolella toimittama.”

Kirjan kuvat on koottu 1500–1600 -luvuilla eläneiden flaamilaisten ja hollantilaisten taiteilijoiden tuotannosta. Kuvat ovat kokosivun tai puolensivun kokoisia ja niihin liittyy latinankielinen ja kirkkoslaavinkielinen selittävä teksti sekä viittaus vastaavaan Raamatun kohtaan.

RIISAn kokoelmien teoksesta oli paljon apua Moskovan Tretjakovin galleriassa olleen näyttelyn valmistamisessa, sillä siitä löytyy harvinaisia kuvia, joita ei ole kaikissa painoksissa (1650, 1674).  Näyttelyn tarkoituksena oli kertoa, että Piscatoren Raamattu oli venäläisten ikonimaalareiden oppikirja.  Tutkijat olettavat, että RIISAssa olevaa Biblia Piscatorea käytettiin myös Valamon  luostarin ikonimaalaamossa.

Biblia Piscatoren lisäksi Valamon luostarin ikonimaalarit ovat vuosisatojen varrella käyttäneet muitakin mallikuvia. RIISAn kokoelmiin kuuluu 94 erilaista ikonimallikorttia. Mallikorttikuvat esittävät sekä eurooppalaisten taiteilijoiden mestariteoksia (mm. Leonardo da Vinci, Tizian, Raffaello) että Venäjän suurten luostareiden ja kirkkojen ikoneita ja kirkkojen sisäkuvia. Jokaisessa on Valamon luostarin maalaamon leima. Kaikissa mallikorteissa on erilaisia maalitahroja, jotka osoittavat niiden olleen ahkerassa käytössä.


OKM A 1069:42 Kopio Vatikaanin palatsissa sijaitsevasta Raffaellon freskosta "Ateenan koulu".


OKM A 1069:16 Kopio Milanon Santa Maria delle Grazien kirkossa sijaitsevasta Leonardo da Vincin maalauksesta "Pyhä ehtoollinen".


OKM A 1069:48 Maisemakuvaus Golgatasta. Kuvakentän alapuolella kohokirjaimin kyrillisillä kirjaimilla painatus Troitse Sergijevi Lavra Fotografia.


OKM A 1069:66 Kolmen Anastasian ikoni. Vasemmalla pyhittäjämarttyyri Anastasia Roomalainen, kuoli Valerianoksen aikana, muistopäivä 29.10. Keskellä marttyyri Anastasia Roomalainen, kuoli Roomassa Neron aikana, muistopäivä 15.4. Oikealla suurmarttyyri Anastasia, roomalaisen senaattorin tytär, vankeudessa olevien suojeluspyhä, kuoli noin 304 Illyriassa, muistopäivä 22.12.


OKM A 1069:18 Kristuksen kaste. Kuva-alueen viereen vaalealle kehysalueelle, ”paspartoulle”, on luonnosteltu Johannes Kastajan hahmon viereen toinen Johannes Kastajan hahmo lyijykynällä. Kuva-alan vasemmassa alanurkassa painatus kyrillisin kirjaimin Akademik V. Sokolev. Kuvan kääntöpuolella leima, jossa on kyrillisin kirjaimin sekä sana Moskova että Sankt Petersburg.

__________________________________________________________________________________________________________

Museotyön monipuolisuus

Kevään poikkeusolot sulkivat museot yleisöltä. Tämä ei kuitenkaan poistanut museoiden tehtävää muistiorganisaationa. RIISAn henkilökunta siirtyi koronapandemian ajaksi osittain etätöihin, mikä mahdollisti muun muassa keskittymisen perustyöhön: kokoelmien luettelointiin. Uudenlaisiakin työtehtäviä ilmaantui. Tekstiilikonservaattori Leena Säppi ompeli Ritva Marttalan valmistamille pappinukeille (piispa, pappi, diakoni, ponomari) upeat asut kirkkotekstiilikankaista. Nukkien hiukset viimeisteltiin parturissa. Nuket tulevat olemaan osa RIISAn kulttuurikasvatusta sekä koululaisten että esimerkiksi näkörajoitteisten apuna.

Kuvat: Henna Hietainen, RIISA.

__________________________________________________________________________________________________________

YHTEISTYÖN VOIMAA – HUIKEA KAULARIIPUSLÖYTÖ!

Usein ajatellaan, että museot keskittyvät vain näyttelyihin ja omiin kokoelmiinsa. Museot toimivat kuitenkin asiantuntijaorganisaatioina mitä erilaisimmissa tilanteissa. Tämä on sitä työtä, joka harvoin näkyy kävijöille suoraan.

Suomen ortodoksinen kirkkomuseo RIISA on tehnyt vuosia yhteistyötä Museoviraston arkeologisten kokoelmien kanssa. Museovirasto vastaa arkeologisen kulttuuriperinnön vaalimisesta Suomessa yhdessä maakuntamuseoiden kanssa. RIISA antaa virka-apua nimenomaan ortodoksiseen kulttuuriperintöön liittyvien löytöjen kohdalla.

Kiteellä aktiivisesti toimivan, ja arkeologisen kulttuuriperinnön puolesta puhuvan, Keski-Karjalan arkeologisen yhteisön jäsen on tehnyt erittäin merkittävän löydön. Kiteeltä on löytynyt kaksi metallista kaulariipusta. Toinen kuvaa pyhää Georgios Voittajaa surmaamassa lohikäärmettä ja toinen on pyöreä kaulariipus. Tavallisesti metallinpaljastimilla löydetyt metalli-ikonit, ristit ja kaulariipukset ajoittuvat 1600-luvulta 1800-luvulle, mutta nämä Kiteen löydöt ovat ensitietojen mukaan huomattavasti vanhempia.

RIISA varmisti oletettuja kaulariipusten ajoituksia konsultoimalla yhtä Venäjän johtavista metalli-ikoniasiantuntijoista, Elena Zotovaa. Georgios Voittajaa kuvaava kaulariipusikoni on ns. novgorodilaisen tyylin mukainen ja ajoittuu arvioiden mukaan 1400-luvulle. Pyöreä riipus on herättänyt vielä enemmän mielenkiintoa, sillä voi olla mahdollista, että kyseinen löytö ajoittuisi jopa 1100-luvulle.

Jotta ajoitukset voidaan tulkita tieteellisesti, kaulariipukset vaatisivat materiaalitutkimusta. Mikäli tutkimus paljastaisi pyöreän kaulariipuksen olevan 1100-luvulta, se voisi vaikuttaa nykyiseen historiankirjoitukseen. Se uudistaisi näkemyksiä ihmisten varhaisemmasta kanssakäymisestä Laatokan ja Saimaan välisellä alueella. Joka tapauksessa merkittävät löydöt osoittavat, että arkeologista tutkimustyötä tulisi syventää itärajan tuntumassa, Pohjois- ja Etelä-Karjalan alueilla.

Lisätietoja: arkeologi Sami Raninen, sami.raninen@museovirasto.fi

Kuvat: Sami Raninen / Museovirasto.

____________________________________________________________________________________________________________

RIISALLE MITTAVA TESTAMENTTILAHJOITUS

Kuopiolaissyntyinen taidemaalari Risto Vilhunen (Leonardo da Vilhu, s. 28.10.1945) on päättänyt testamentissaan lahjoittaa keräämänsä metalli-ikonien, puulle maalattujen ikonien ja muun kristillisen esineistön kokoelmansa Suomen ortodoksisen kirkkomuseon säätiölle. Mittavaan lahjoitukseen kuuluu lähes 900 esinettä.

Tiedotustilaisuus lahjoituksesta järjestettiin torstaina 12.7. taiteilijan Vantaalla sijaitsevassa kodissa. RIISAn ja Suomen ortodoksisen kirkkomuseon säätiön edustajien lisäksi paikalla oli myös Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo.

– Valtaosa kokoelmasta on sijainnut taiteilijan Vantaalla sijaitsevassa kodissa, mutta osa siitä on kuulunut Vantaan kaupunginmuseon Risto Vilhusen nimeä kantavaan kokoelmaan. Nyt taiteilija on yhdessä Vantaan kaupunginmuseon kanssa päättänyt luovuttaa nämäkin esineet RIISAlle, jonne ne museoiden välisen tallennusvastuun perusteella luonnollisesti kuuluvat, iloitsee museonjohtaja Teresa Töntsi RIISAsta.

Koko kokoelma siirretään elokuussa Vantaalta Kuopioon.

Suurimman osan kokoelmasta muodostavat erilaiset metalli-ikonit, jotka ajoittuvat pääasiassa 1700–1800-luvuille. Kokoelma sisältää myös uustuotantoa.

Kupariseoksesta valmistettuja messinki-ikoneita ja -ristejä valmistettiin nykyisen Venäjän ja Ukrainan alueilla 1100-luvulta lähtien. Ikoneiden suosio kasvoi 1800-luvulla, mikä johtui niiden edullisesta hinnasta, helposta saatavuudesta ja materiaalin kestävyydestä. Metalli-ikonien valaminen loppui pian lokakuun vallankumouksen jälkeen 1917, mutta käynnistyi uudelleen 1990-luvulla.

– Venäläiset metalli-ikonit ovat toimineet henkilökohtaisen rukouselämän välineinä. Varhaisimpia muotoja olivat kaulassa kannettavat ristit ja ikonit. Valettuja ikoneita kiinnitettiin myös talojen portteihin sekä hautaristeihin. Katovuosina metalli-ikoneita saatettiin haudata peltoon paremman sadon toivossa. Toisaalta niitä laitettiin myös vainajan mukana hautaan, jotta ikoni siunaisi viimeiselle matkalle. Myös sotilaat ja merimiehet kantoivat mukanaan suojeluspyhiä esittäviä metallista valettuja ikoneita, kertoo Töntsi.

Kokoelman synnyinhistoria ulottuu aina sotavuosiin asti.

– Isäni – kirkosta eronnut kommunisti – toi sodasta muistoksi kolmiosaisen matkaikonin. Kuorma-autoilijana hän oli sattunut myös olemaan paikalla, kun Leo Kasanko kaipasi apua Kanta-Suomeen evakuoitavien ikonien ja muiden sakraaliesineiden kuljetuksessa. Hän muisteli usein, kuinka esineet lastattiin koruttomasti lavalle heppoisten pressujen alle, kertoo Vilhunen.

Henkilökohtainen kiinnostus ikoneihin syntyi kuitenkin vasta opiskeluvuosina, eikä silloinkaan aivan perinteisimmällä tavalla.

– Opiskelin Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1964–1968, jolloin poptaide teki tuloaan tännekin. Kävin aina lomilla Ortodoksisessa kirkkomuseossa ja kiinnostuin elämäkertaikoneista, jotka olivat kuin sarjakuvaa. Niissä ilmenevä toisteisuus toi mieleeni esimerkiksi Andy Warholin tuotannon – jopa ripustuksessa oli jotain samaa. Näkemykselleni naurettiin, mutta myöhemmin sain Joensuun piispa Arsenilta vahvistuksen sille, että Warholin vanhemmat olivat ortodokseja. Olin siis yhdistänyt vaikutteet oikein täysin intuitiivisesti!

Myöhemmin Vilhunen perehtyi laajemminkin Bysantin kulttuuriin ja erilaisiin bysanttilaisessa taiteessa esiintyviin tekniikoihin – esimerkiksi mosaiikkeihin.

Metalli-ikonien keräily alkoi kuitenkin vasta vuonna 1990, jolloin ystävä ja kollega Antti Vuori tarjosi Vilhuselle viittä metalli-ikonia.

– Innostuin niistä välittömästi. Laitoin ne hirsiseinälle ja huomasin, että ne istuvat siihen hyvin, eivät ryöpsähdä silmille. Aloitin lähes maanisen keräilyn: alkoholistina huomasin, miten addiktio sai tässä uuden muodon. Välillä en saanut öisin edes nukuttua, muistelee Vilhunen huvittuneena.

Kokoelman karttuessa kävi ilmi, että metalli-ikonit olivat Suomessa kovin vähän keräilty ja tutkittu kohde. Ensimmäisenä Vilhusen kokoelmaa ehti esitellä Vantaan kaupunginmuseo, joka kokosi sen ympärille Bysantti valinkauhassa -näyttelyn vuonna 2000. Näyttelystä tehtiin myös samanniminen julkaisu.

Näyttelyn aikoihin metalli-ikoneita oli kertynyt nelisensataa, nyt niitä on noin 700. Kyseessä on Suomen suurin metalli-ikonien kokoelma.

Keräilyharrastuksen taustalta ei löydy hengellisiä vaikuttimia.

– Olen evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, mutta en usko mihinkään. Tykkään yksinkertaisesti näiden esineiden edustamasta estetiikasta ja niiden taustalla olevasta historiasta. Näen valtavana rikkautena Suomen aseman idän ja lännen kulttuurien kohtauspisteessä ja vierailen mielelläni erilaisissa kirkoissa – niissä on usein miellyttävän viileääkin. Kirkkotaiteen symboliikka ei kuitenkaan merkitse minulle mitään. Esineet joko puhuttelevat tai eivät.

Viime vuosina Vilhunen on alkanut keräillä myös painokuvaikoneita.

– Niistäkään ei kovin moni perusta. Ajatellaan, että ne ovat arvottomia. Itse en ole koskaan ollut kiinnostunut keräilykohteitteni rahallisesta arvosta ja voinkin sanoa, että ei tätä nyt lahjoitettavaa kokoelmaakaan ole rahalla kartutettu, vaan taidolla. Taiteilijana minulla on ollut keräilyyn ylivertaiset lähtökohdat ja valmiudet – niiden avulla on tämä kokoelma luotu, toteaa Vilhunen.

Testamenttilahjoitus tulee yleisön nähtäville RIISAssa kevällä 2020 avautuvassa Jumalainen valo -näyttelyssä, joka juhlistaa taiteilijan 75-vuotista historiaa.

Teoksia tullaan sijoittamaan myös Helsingin ja koko Suomen arkkipiispan virkatiloihin Helsinkiin. Taiteilija ja keräilijä Risto Vilhunen on lahjoittanut kokoelmiaan aikaisemmin myös Kuopion taidemuseoon, Vantaan kaupunginmuseoon ja Vantaan taidemuseoon.

Teksti: Maria Hattunen
Kuva: Henna Hietainen / RIISA

___________________________________________________________________________________________________________

Tullin takavarikoimia ikoneita RIISAan

Suomen ortodoksinen kirkko vastaanotti 17 Tullin haltuun ottamaa tulliselvittämätöntä ikonia.

Kuva: Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä, tempera puulle, 1800-luku. Ikoniin kuuluu myös metalliriisa. Henna Hietainen / RIISA.

Suomen ortodoksinen kirkko on luovuttanut Tullilta saamansa ikonit Suomen ortodoksisen kirkkomuseon säätiön hallintaan. Luovutussopimus allekirjoitettiin 6.4.2018ja asia annettiin kirkollishallitukselle tiedoksi 17.4.2018.

Luovutukseen sisältyy 17 Tullin haltuun ottamaa tulliselvittämätöntä ikonia. Tullivalvontaan jääneet ikonit on otettu haltuun Nuijamaan ja Vaalimaan tulleissa vuosina 1995–2004 ja 2011. Tulli on pyrkinyt tavoittamaan mahdollisia omistajia julkisilla kuulutuksilla.

Tullilaki (304/2016) kieltää pyhäin kuvien julkisen tullihuutokaupan Suomessa. Laki mahdollistaa kuitenkin edellä mainitun aineiston luovuttamisen valtiovarainministeriön päätöksellä valtion laitokselle tai muulle taholle.

Tullilain 81 §:n nojalla ministeriö päätti 25.4.2017 luovuttaa edellä mainitut Tullin haltuun jääneet ikonit Suomen ortodoksiselle kirkolle. Ikonien luovutus tapahtui Kuopiossa 9.6.2017.

– Tämä on ensimmäinen kerta, kun Suomen ortodoksinen kirkko virallisena organisaationa vastaanottaa Tullin haltuun jääneitä ikoneita, toteaa museonjohtaja Teresa Töntsi.

Suomen ortodoksisen kirkkomuseon RIISAn kokoelmiin kuuluu tullitakavarikoita, ja yksittäisiä lahjoituksia on myös ortodoksisissa seurakunnissa.

– Tämän lahjoituksen osalta puhumme kuitenkin ensi kertaa tapahtuneesta valtion viranomaisten välillä dokumentoidusta lahjoituksesta, iloitsee Töntsi.

Ikoniluovutukseen kuuluu temperavärein puulle maalattuja ja painokuvaikoneita sekä metalli-ikoneita. Ikonit esittävät mm. Kristusta, Jumalanäitiä ja pyhiä ihmisiä. Ikonit ajoittuvat pääosin 1800-luvulle.

Kirkon kanssa tehdyllä sopimuksella Säätiö sitoutuu säilyttämään ikonit ja huolehtimaan niiden kunnosta sekä vastaamaan niiden säilytyksestä ja mahdollisesta konservoinnista, josta osapuolet sopivat erikseen. Aiempien käsittely- ja säilytysolosuhteiden vuoksi ikonien kunto on vaihteleva, joten ikonien kokoaminen näyttelyksi ei ole toistaiseksi ajankohtaista.

Lisätietoa: museonjohtaja Teresa Töntsi, p. 040865 0741.